Enkeleitä

 Tänä vuonna en jouluksi ottanut enkelikelloja esiin. Laitoin kuitenkin yhden enkelin jouluruusun seuraksi peilipiirongille. Jouluna kun virittelin tulta pönttöuuniin, kuuntelin samalla ylen ykköstä ja kuulin legendan jouluruususta. Se kertoo köyhästä paimentytöstä, jolla ei ollut mitään annettavaa lahjaksi seimen lapselle. Hänen itkiessään sitä, tuli enkeli Gabriel ja muutti tytön kyyneleet jouluruusuiksi. Maasta kasvoi valkoisia kukkia, joiden keskustassa on risti. Jouluruusua näkee kutsuttavan myös nimellä Winter Angel, talvienkeli.

Tämä enkeli ei ole Gabriel, ei sekään, jonka joskus olen saanut lahjaksi ja joka jää vaatekaapin ovessa vähän piiloon keinutuolin takana.

Kun etsin joulutavaroita, huomasin vintiltä löytyneen vanhan, sotketun ja risaisen aapisen. Enkeli siinäkin. Joskus viime tuhatluvulla, sen alkuvuosikymmeninä, lapsille opetettiin kolmenlaisia aakkosia. Silloin myös esimerkiksi kirahvi oli giraffi.

Jouluruusut pelastivat joulukukkien tilanteen. Amaryllis kukki paljon ennen joulua, toinen vana vasta availee kukkaansa. Tukena on lehtikuusen oksia.

Hyasintit taas ovat vielä nuppuisia.

Pyhien jälkeen, kun loput joulukukat myydään alennuksella, ostan lisää jouluruusuja.

Joulumaa

 Suunnittelin tekeväni grillikatokseen joulumaan. Olen sanonut, että grillikatos on paikka, jonka viimeisimmäksi kunnostan. Loppukesällä kuitenkin katselin sitä ja hiukan kunnostinkin. Kaivoin maata ja sen alta paljastui alueelle tehty kivireunus ja mikä parempaa, muurattu grilli oli ympäröity tiililattialla. Muuten lattia oli tehty puukiekoista, jotka ovat lahonneet. Lahonnut oli myös pöydän toinen pää. Käänsin pöydän ja siirsin sitä enemmän katon alle. Paikkasin pahiten lahonneet laudat. Kesällä pöytä on maalattava ja kunnostus jatkuu. Edelliseltä omistajalta, sähkömieheltä, on vierastalon yläkerran ja ulkorakennusten sähköistäminen jäänyt kesken, mutta grillikatoksessa on kaksi hienoa valaisinta ja pistorasia.

Idea sai alkunsa romuraudasta, josta tein kynttilänjalkoja. Pihapiiriin oli jäänyt joku tuntematon vanha työkalu lahoamaan. Keräsin sen rautaosat odottamaan inspiraatiota. Nyt irroitin siitä osia kynttilöiden alustoiksi.

Vanha omenapuun oksa oli sekin odottanut käyttöä. Ripustin siihen käpyjä  ja muuta koristeeksi. Jäljistä näin, että orava oli käynyt tutkimassa paikkaa, mutta ei viimeinen omenani ollut kelvannut sillekään. 

Kun olin saanut joulumaani tähän saakka valmiiksi, lämpeni ilma. Seuraavana päivänä 5 astetta lämmintä ja vesisadetta, lumet ja tunnelma hävisivät taas. Jouluaatoksi uudelleen satanut lumi teki koko pihasta joulumaan. Yöllä vielä kuu valaisi seudun.

Sataa lunta

 Nyt on lunta maassa. Ainakin vähän aikaa. Ensimmäiseksi piti tehdä kiireellä lumilyhty, että se ehtisi olla edes jonkun aikaa koivun kannon päällä. Viime talvena taisin tehdä kolme lyhtyä, mutta ne sulivat nopeasti pois.

Maisema muuttui. Valkoisuus melkein häikäisee. Sen verran lunta tuli, että täytyi hakea lumilapio ja lapioida pihan polut puhtaiksi siitä. Tiestä mäellä selviää vielä ilman kolaamista. Ja se olisi turhaa, lumi on ilmeisesti kohta sulamassa pois.

Illemmalla sade muuttui vetisemmäksi ja lumi alkoi valua katoilta ja tippua oksilta. Piipusta nousee savua, pönttöuunissa on tulet.

Sytyttelin lyhtyjä.

Tulo pihaan on sekin valaistu.

Himmeli

 Varastoista löytyi olkia, puuvillalankaa, pitkiä neuloja ja ohjeita. Eipä siinä sitten muuta kuin himmeliä tekemään. Kun pimeinä iltoina aikaakin on. Laitoin oljet pehmenemään lämpimään veteen ja aloin sitten saksilla pilkkoa niitä.

Ensimmäinen moduli syntyi. Näistä lapsuudenkodissani tehtiin himmeli. Siskojen kanssa näitä urakoitiin. Osat liitettiin yhteen langoilla.

Tuloksena syntyi samanlainen himmeli, jonka kuva Emännän Tietokirjassakin on.

Eija Koski kertoo kirjassaan, että samantyyppinen malli on 150 vuotta vanha ja puhdaslinjainen ruotsalainen malli. Siis perusmalli ilman koristeita. Ruotsista himmelit ovatkin peräisin, nimi tulee sanasta himmel, taivas. Ennen himmeleitä koristeltiin eri tavoin. Joulukuusi syrjäytti sitten himmelin joulun ajan koristeena. Aloitin himmelin teon kirjan ohjeiden mukaan. Malli syntyy lisäämällä peruskuvioon olkia. Alkukuvion nimi on kirjassa askeettinen himmeli. Sen tekeminen opetti, että olkeni ovat liian paksuja pieneen kuvioon. Pikkuhimmeli on nyt hirsiaitan joulukoristeena.

Seuraavan tein pidemmistä, 8 cm:n oljista. Harjoituskappale siitäkin tuli, mutta naapurille se kelpasi. En kasvattanut himmeliä niin suureksi kuin mitä ohjeessa oli, vaan jätin sen kolmikerroksiseksi. Alussa ja alla  näkyvä himmeli on kolmas versio. Mielestäni tämä on tarpeeksi iso ja yksinkertainen pieneen mökkiini.  Teen ehkä joskus vielä yhden yrityksen, mutten tänä vuonna. Olkien tulisi olla yhtä paksuja ja tarkalleen yhtä pitkiä. Jos olki hajoaa, tulee se korvata heti uudella, keskellä himmeliä olevan oljen korjausyritys johtaa katastrofiin.

Joulu lähestyy

 Kun löysin karpalot suolta, tiesin heti yhden asian, jota niistä tekisin, lumikarpaloita, vanhoja jouluherkkuja. Ensimmäiset pyörittelin pikkujouluksi.

Mökkipaikkakunnalta löytyi liike, jossa on melkein mitä vaan. Paljon erilaisia narujakin. Tein sisalnarusta kranssin, vähän oikaisin, jatkoskohta on rusetin alla.

Poimin pihalta väärässä paikassa kasvaneen pikkuisen kuusen pikkujoulukuusekseni. Lumiset koristeet eivät säilyneet.

Kuistilla se sai valot.

Mökillä on vähän  ulkopistorasioita. Niissä onkin liiketunnistimella toimivia valaisimia. On mukavaa, kun valot syttyvät itsestään kun liikun pihalla, mutta vähemmän mukavaa, kun ne syttyvät silloin kun en ole ulkona. Jään miettimään, että kuka tai mikä siellä liikkuukaan. Paristot ovat käteviä, kun pistorasioita on sisälläkin vähän. Mutta havahduin miettimään jätteen määrää. Pitää käyttää enemmän oikeita kynttilöitä. Nykyään kysyn myyjältä tai tarkistan muuten, mistä aineesta kynttilät on tehty. En halua öljypohjaisia parafiinikynttilöitä. Valkoisissa ei ole turhia väriaineita.

Itsenäisyyspäivänä sentään sinivalkoista kynttilöissä.

Sähköyhtiö oli ilmoittanut, että linjoja raivataan. Sähkölinja tulee suon takaa mäelleni ja sieltä se jakaantuu kolmeen linjaan. Yksi menee rotkon yli toisen mäen sivuun siellä asuville, yksi tien yli vastakkaiselle mäelle ja yksi minulle. Olin järkyttynyt kun raivaus oli tehty. Muut linjat kuin pihalleni tuleva oli tyhjennetty kaikista puista, terhakoista kuusista ja myös pienistä taimista, jotka vuosikymmeniin eivät olisi sähköjohtoihin ulottuneet. Mutta on varmaan turhaa valittaa sähköyhtiölle mistään.  Nyt on havuja lähellä saatavilla runsaasti. Niinpä aloitin havukranssien tekemisen. Yksi lähti kotiin ikkunalle. Suvun perinteiset havukranssitalkoot peruuntuivat tänä vuonna osaltani niin kuin niin moni muukin asia. Toisen ripustin entisen eteisen oveen, jonka olen sijoittanut avoimen varaston oviaukon eteen.

 Löysin uuden piparkakkumuotin ja kokeilin myös uutta taikinareseptiä. Haastavia, varsinkin yhdessä ja lopulta päädyin uuteen yritykseen ja perinteiseen kaupan piparkakkutaikinaan. Himmelin tekemisenkin olen aloittanut. Näistä tutuista puuhista ja asioista alkaa joulutunnelma muodostua, vaikka maa on musta, lumet eivät ole pysyneet kuin hetken.

 Sarin puutarhan salaisen joulukukkareseptin innoittamana kaivoin syksymmällä pari kielon juurakkoa ruukkuihin. Nyt on aika tuoda ne lämpimään. Jännittävää, tuleeko niistä kukkivia kieloja. Miten omavaraisuusbloggaajat tänä vuonna valmistautuvat jouluun, sitä pääset kurkistamaan alla olevista linkeistä. #Suuntanaomavaraisuussarjaa luotsaavat Sari HTTPS://tsajut.fi ja Heikki HTTPS://korkeala.fi.

Vyöhyke 1

 Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Harmaa torppa

Vyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Lukunurkka

Tämän perjantain, Black fridayn, uutiset merkitsevä sitä, että eristäytyminen mökille on taas ajankohtaista. Koronan tilanne on paha sekä kotona että mökkipaikkakunnalla, ei sentään mökkikunnassa. Nyt on vaan mietittävä, mitä hyvääkin tästä seuraa. Pimeät iltapäivät ja illat voi käyttää vaikkapa lukemiseen. Lukunurkkani ei kuitenkaan ihan onnistunut.

Tässä valossa ei oikein pysty lukemaan. Jalkalamppu on yksi nettiverkkokauppaostos, josta taas sain oppia. Hain sen toisesta kaupunginosasta ja raahasin sen bussilla kotiin. Kysyin myyjältä, minkälainen varjostin siinä on ollut ja hän vastasi, ettei muista kun valaisin on ollut niin pitkään vintillä. Siitä jo olisi pitänyt ymmärtää, että jotain on vialla. Mutta kun olin pitkään etsinyt tämäntyyppistä valaisinta. Meni pitkään, ennen kuin uskalsin edes kokeilla, toimiiko valaisin eikä se tietenkään toiminut. Nyt siinä on teipattuna pieni led-valo ja yritän löytää sille mökkipaikkakunnalta korjaajan. Otin taas esiin Emännän tietokirjan.

 

Etsin ohjetta himmelin tekemiseen. Muistin nimittäin, että kotona on olkia yhden hauskan, mutta ei kovin tuloksekkaan kokoontumisen jäljiltä. Tarkoitus oli toki tehdä himmeleitä, mutta ilta kului jutellessa ja herkutellessa. Kirjasta löytyi kyllä kuva ja juttua himmelistä, siinä surtiin kun perinne oli hiipumassa, siis 30-luvulla. Nyt ainakin minä aion sitä elvyttää, kun aikaa on.

Marraskuisia päiviä

Lämpimät päivät jatkuvat marraskuussa. Ennen jouluruusun nuput eivät ole ehtineet kasvaa näin suuriksi ennen talven tuloa. Tuntuu nyt hassulta ostaa jouluksi uusi jouluruusu, mutta eihän niitä koskaan liikaa ole.

 Marraskuun päivät ovat lyhyitä. Pimeys tulee aina vaan aikaisemmin. Olen viritellyt erilaisia ledkynttilöitä ja huomaan, että niiden ajastamista on muutettava, että ne saa palamaan hämärän alettua. Taustalla näkyvän vierastalon ulkovalon annan palaa koko ajan. 

Välillä päivät ovat sumuisia. Suolta sumu nousee.

Kaste paljastaa hämähäkin seitit.

Yhtenä päivänä pellolla mökkitien varrella oli joutsen, jonka toinen siipi oli vahingoittunut  Onkohan se sumussa törmännyt sähköjohtoihin. Soitin paikallisille lintuihmisille. He yrittävät saada joutsenen kiinni, mutta sillä ei ole hätää niin pitkään kuin on lämmintä ja lähellä oleva joki ei ole jäässä.

Välillä aurinkokin paistaa, lyhyen aikaa ja alhaalla.

Marraskuun pävät ovat lyhyitä, mutta varjot ovat pitkiä.

Sitten taas uudenlainen päivä. Pakkasyö ja lumisadetta. Lunta puissa ja maaassa. Vähän aikaa.