Lokakuussa

 Useampana päivänä on taivaalla näkynyt ja varsinkin kuulunut kymmenien hanhien auroja matkalla etelään. Sinne ne menevät koronarajoituksista välittämättä. Kylällä oli pelto täynnä valkoposkihanhia tankkaamassa. Viisi joutsenta hiukan syrjemmällä. Muitakin syksyn merkkejä on, mutta pakkasöitä ei ole ollut ja siksi kukinta pihalla jatkuu. Vierastalossa talvettamani daalia ei näyttänyt elonmerkkejä ja lähdin hakemaan uutta puutarhalta. Palasin sieltä joriinin kanssa. Tämän juurakon esiäidin on paikkakunnalle kuulemma tuonut joku ”evakkomummo”. Joriini onkin ilmeisesti daalian nimitys Itä-Suomessa. En huomannut kysyä, minkä värinen kukka on, arvailin, tuleeko punakeltaisista nupuista keltaisia vai punaisia kukkia. Hienon punaisia niistä tuli. 

Joriini on kukkinut pitkään ja se kukkii edelleen ruukussa kivellä portaiden vieressä. Kun olin sen hankkinut, minun piti heittää sen viime vuotisen daalian juurakko roskiin. Mutta siinä olikin pieniä kasvun alkuja. Daalia kasvoi huimaa vauhtia, mutta nuppuja siihen ei tullut. Katkoin jopa joitakin latvoja saadakseni sen kukkimaan. Vasta syyskuussa tulivat nuput. 

Olen jännityksellä seurannut nuppujen avautumista. Nyt lokakuussa daalia aloitti kukinnan. Luottopuutarhurini on lopettamassa puutarhan pidon ja kävin vielä ostoksilla. Joriineja olisin ostanut lisää, mutta hän suostui myymään minulle vain yhden. Muut on varattu. 

Isoille maksaruohoille olen nyt löytänyt hyvän kasvupaikan. Kasasin niille tiilillä paljon multaa rinteeseen. Lisää maksaruohoja on taas juurtumassa sisällä. 

’

Marketatkin jatkavat kukkimista. Niitäkin kai voisi yrittää talvettaa.

Koivuista lentelee lehtiä ja piha peittyy niihin. Omenapuihin on jäänyt madonsyömiä omenoita, jotka eivät näytä kelpaavan kauriillekaan.