Pakkasen torjuntaa

Pitkästä aikaa ulkona on hiukan pakkasta. Yleensä tammi- ja helmikuu ovat vuoden kylmimpiä kuukausia. Sähkönkulutus hyppää korkealle ja laskun loppusumma samoin. Nyt onkin viimeinen hetki tarkistaa, ettei lämpö karkaile mökistä. Vihjailuista huolimatta ompeleva ystävä ei ole tehnyt minulle ovimakkaraa, joka estäisi lämmön karkaamisen tuvan vanhan oven kynnykseltä. Ostin kaupunkikäynnillä korvikkeeksi  pitkänmallisen tyynyn. Ilman mittoja ja tyyny onkin hivenen liian lyhyt, vaikka kaunis onkin.

Kun etsin joululahjaksi toivottua lankaa, aloitin oikeista lankakaupoista. Hakemaani lankaa niissä ei ollut, mutta ostin jotain sinnepäin. Oikea lanka löytyi halpakaupasta ja paljon halvemmalla ja minulle jäi ylimääräiset  kaksi lankakerää ja niihin sopivat virkkuukoukut. Kun lahjakkuuksia meidän perheessä on jaettu, ovat siskot saaneet suunnistus- ja käsityötaidot eikä minulle ole jäänyt niistä mitään. Ryhdyin kuitenkin virkkaamaan ovimakkaraa. Mato siitä tuli. Pää syntyi kun yritin levennyksessä tehdä jotain erikoisempia koukeroita. Loput tein ihan perussilmukoilla. Täytettä etsin omista ja naapurinkin kaapeista. Löytyi ohrasuurimoita, riisiä ja kuskusta. Viimeistelin madon nappisilmillä. Tiukasti mato istuu oven edessä vaikka hiukan kuhmurainen onkin ja se ljää onneksi piiloon samettioviverhon taakse. Kesällä oven edessä on pitsiverho.

Tarkistin myös ikkunoiden tuplien liimaukset ja työnsin pellavarivettä ja - nauhaa lattian ja jalkalistan välisiin rakoihin.

Lattian kylmyyteen auttavat siskon tekemät joulusukat. Olemme sopineet, ettei aikuisille lahjoja hankita, mutta siitä lipsutaan. Nämä sukat sain joulun alla lapsuudenkodissa käydessäni.