Isäntä tuli niittokoneensa kanssa. Säästi maariankämmekät, mutta upeat huopaohdakkeet ja muut tienvarren kukat kaatuivat. Onneksi huopa-ohdakkeita on ilmestynyt alas oman tieni varteen ja pihalle kaivon viereen.
Vanhalla mökillä minulla oli kuolanpioni, jonka olin itse kasvattanut siskon joululahjaksi antamista siemenistä. Yritin siirtää siitä kasvaneen pikkutaimen nykyiselle mökille, muttei se onnistunut. Useana vuotena olin kerännyt pionin siemeniä, laittanut ne ruukkuun ja upottanut ruukun multineen naapurin perunamaahan, jossa multaa on helppo kaivaa. Koskaan ei mitään ollut lähtenyt kasvamaan ja olin ilmeisesti keväällä heittänyt ruukun sisällön maahan. Nyt kun tein naapurille perunamaata, löytyi taimia, joissa oli vielä musta siemen jäljellä. Kuolanpioneja siis. Ympyrä sulkeutui, kun sisko sai nyt taimen minulta. Hänen pioninsa oli joku sienitauti tuhonnut.
Viime syksynä löysin pieneen rasiaan tallentamiani mustia siemeniä. Laitoin ne multaan ruukkuun ja ruukun maahan. Tikkuun kirjoitin pioni, mutta eivät nämä pionin taimia ole. Toivottavasti olinkin ottanut talteen kurjemiekasta siemeniä. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti