Niin paljon kukkia on, että surutta niitä voi poimia maljakkoon kuistillekin.
Alueella, johon ketokukkia suunnittelin, on paikoitellen kuitenkin alkuperäisiä kedon kasveja. Kuten ahomansikkaa. Sato alkaa kypsyä.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
Ihana niitty, näitä pitäisi vaan enemmän perustaa. Niin kauniita kuvia!
VastaaPoistaKiitos. Toivottavasti myös pölyttäjät pitävät kukista ja majoittuvat pihapiiriin.
PoistaJoskus tuntuu, ettei mikään jalostettu puutarhakukkanen vedä vertoja luonnonniittyjen ja -ketojen kukille. Niissä on jotakin sellaista herkkyyttä, mikä itseäni koskettaa.<3
VastaaPoistaTämä kesä on osoittanut, että on turhaa yrittää kasvattaa kasveja, jotka eivät luonnostaan pihaan kuulu. Luonnonkasveja eivät ötökät tai eläimet syö.
VastaaPoista