Kevätkukat

Kovimmat pakkaset ovat toivottavasti nyt ohi, päivisin on jo plusasteita ja kevätpäiväntasauksesta lähtien tuntuu kevät saaneen yliotteen talvesta. Kuulin jo mustarastaan laulavan. Ja uskalsin jo laittaa kuistille kevätkukkia.

Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus) on uusi tuttavuus, mutta näyttää olevan kestävä ja kaunis se on tietysti.

Kirjopikarililjat ovat upeita. Istutin niitä syksyllä myös pihalle, mutta ennakkona ostin niitä. Pihalle nämäkin myöhemmin päätyvät. Ulkona maisema on vielä luminen ja pihan kukkien päällä on paksu kerros lunta. Tämä on vaikeaa aikaa, kun suurimman osan elämästäni olen asunut Etelä-Suomessa. Lapsuuden seuduilla varhaisperunoita istutettiin jo jokin aikaa sitten.

Pikkunarsissit lisäävä väriä kuistille.

Pihasuunnitelmia

Posti toi kotiin ensimmäisen siemenluettelon ja siitä se alkoi. Innostuin merkitsemään siemeniä ja mukuloita, joita haluan, mutta sitten havahduin, että kannattaisi hetkeksi ensin rauhoittua ja suunnitella. Monien vuosien jälkeen pihaa on taas hoidettu viime kesänä ja saattaa olla, että vanhoja siemenpankkeja herää henkiin. Eli kannattaa odottaa ja katsoa. Keväällä yläpihalle ilmestyneiden krookusten lisäksi on löytynyt tulikellukkaa ja keltaista kyläkellukkaa. Lisäksi paikkaan, johon istutin pionin, nousi kesän mittaan runsaasti onnenapiloita. Onko se onnea, en tiedä, kasviahan kutsutaan myös naapurin kiusaksi sen vuoksi, ettei sitä pysty hävittämään. Etuseinustan kukkapenkkiä olen jo muokannut, ja muokkaan edelleen. Siirrän  konnartatarta muualle ja tilalle löysin luettelosta tarhajalomalvan siemeniä.

Keskellä on keltaista päivänliljaa ja sitten jouluruusuja, sormustinkukkaa ja kaksi kurjenpolvea, jotka ostin paikalliselta torilta. Lisäksi haluan sinne sinistä kuljenmiekkaa.

Olen pitkään miettinyt, mihin sijoittaisin alppiruusun ja päätymässä siihen, että sen paikka on saunan lähistöllä. Toivottavasti löydän kotimaisen taimen, vaikka punaisen Haagan tai sitten valkoisen.

Ison pihakiven vierellä ollut tomaattien kasvatuspaikka siirtyy muualle. Lavakaulus ja vanhat ikkunat eivät todellakaan olleet mitään pihan kaunistuksia. Tilalle haluan juhannusruusuja. Niiden juurelle lemmikkejä. Löysin siemenluettelosta lajin, jonka pitäisi olla isokukkainen. Viime kesäksi esikasvattamani ja kylvämäni lemmikit olivat pienikukkaisia, lajiketta ei pystynyt erottamaan peltolemmikistä, jota pihalla kasvoi ihan itsestään. Lisään tulikellukkaa, koska sen paikka näyttää olevan kiven vierellä. Pioni toivottavasti herää henkiin. Ja istutusten viereen kulkukäytävä kivistä.

Pyhät puut

En tiennyt, että minulla on jotain yhteistä Aki Kaurismäen kanssa, mutta on: Hän omistaa viitisen hehtaaria vanhaa metsää Karkkilassa. Sen hän aikoo  rauhoittaa niin, "ettei sieltä taiteta edes saunavihtaa". Näin minäkin haluaisin tehdä. Metsäalan miesten kanssa minulla taas ei ole mitään yhteistä. Apumiehen kanssa saatiin pihalle kaatunut koivu pois roikkumasta ilmassa ja sen verran pätkiksi, että pihalla pääsee kulkemaan. Sitten loppui puhti sahasta tai miehestä.

 Niin minun oli pakko soittaa puunkaatajalle. Muutama päivä myöhemmin hän soitti olevansa tontillani tilannetta katsastamassa. Melkein ensimmäinen hänen kommenttinsa oli: kamalia koivuja sulla.

Minä yritin puolustella, että tulee niihin lehdet latvaan. Ja hän toteaa, että kulje sitten kypärä päässä, niin paljon tulee oksia alas. Ja tältä mieheltä minun piti suunnilleen rukoilla, että hän tulisi hoitamaan kaatuneet ja kaadettavaksi joutuvat puut. Kun kerroin jutusta tien toisella puolella asuvalle naapurimiehelle, hän kysyi, tiedänkö, miksi vanhoja puita kutsutaan. Leskentekijöiksi kuulemma, kun oksat tappavat metsureita. Yleensä kaikki muutkin miesihmiset ensi töikseen sanovat, että toi ja toi puu on kaadettava. Olen valmis kaadattamaan kaatuneen koivun viereisen rungon ja kiinni saunassa kasvat puut. Ja aittarakennuksen edessä olevan surkean koivun, mutta ei muuta.

Aki Kaurismäki uskoo puihin ja metsä on hänen kirkkonsa. Minun metsäni ei ole koskematonta vanhaa metsää, vaan talousmetsää, jossa edelliset omistajat ovat teettäneet hakkuita. Metsäkoneiden karmea jäljet näkyvä vieläkin maastossa ja tuskin häipyvät koskaan. Vanhoja puita on vain pihapiirissä. Mutta oli hienoa, kun pakkasten jälkeen hanki kantoi sen verran, että pitkästä aikaa pääsin kulkemaan metsässä. Muitakin kulkijoita oli ollut liikkellä, hirviä, kauriita ja jänöjusseilla on oikein polku

Suolle en ilman suksia uskaltanut mennä, ihailin vaan sen laidalla kasvien mäntyjen runkoja.