Ensilumi tuli ja meni. Nyt eletään taas harmaudessa, päivisin on pilvistä tai sataa. Illalla taivas kirkastuu ja tähdet tulevat näkyviin. Pakkasöiden vuoksi siirsin kukat pois kuistilta. Jotain yritin keksiä, ettei kuisti ihan tyhjä olisi kasveista. Luonnosta löytyy kaikenlaista materiaali, vaikka kukat ovatkin kuihtuneet.
.
Kotona käydessäni löysin jouluruusun, joka kestää hiukan pakkastakin. Kukkapenkin jouluruusut olen peittänyt kevyesti havuilla. Muuta jouluista ei mökkiin vielä tulekaan.
Näillä ilmoilla on hyvä kulkea metsässä, saniaiset ja muu aluskasvillisuus ovat kuihtuneet ja lehtien pudottua metsässä näkee pitkälle. Kahtena viikonloppuna olenkin etsinyt rajapyykkejä metsästä. Edellinen omistaja ei ole hoitanut kallioiden välissä olevaa syvännettä hakkuun jälkeen ja se kaipaa raivaamista. Olen miettinyt, mikä on ilmastonmuutoksen kannalta parasta. Hiilinielun kannalta on parempi, että alueella pääsevät kasvamaan kuuset ja muut puut, eivät tiheässä olevat lehtipuiden vesat, jotka vaan pöheköityisivät. Metsänhoitoyhdistykseltä sain tarjouksen, joka kattoi niin suuren alueen, että saisin tukea. Mutta ei, minä haluan itse määrätä alueen ja joudun itse piirtämään sen kartalle, siksi rajojen etsintää. Metsässä innostuin keräämään materiaalia varastoon mahdollista inspiraatiota varten.
Jäkälää, oksia, tammenterhoja ja käpyjä kuivumaan.
Otin talteen myös humalan kukinnot. Oluen ystävä pitänee niiden käyttämistä koristeisiin pyhäinhäväistyksenä.
Pyhäinpäivän kynttilä paloi vanhassa öljylampussa, jonka löysin työkaluvarastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti