Sisustusmaniaa

Tämä tilanne, kun mökki ei valmistu, on minunlaiselleni kärsimättömälle ihmiselle sietämätön. Pakkasta on niin paljon, ettei lattian maalaamisesta tule mitään. Kahdella irtonaisella lämmittimellä ja yhdellä pönttöuunilla en saa mökkiä lämpimäksi. Toinen pönttöuuni ja puuhella on maalattu maalilla, jonka pitää antaa olla kaksi viikkoa ennen lämmittämistä. Kun en muuta voinut, aloin sisustaa pientä kamaria.

Pitkään etsin sänkyä, sillä seinä, jolle se tulee, on vain kaksi metriä leveä. Tämä päästävedettävä vanhus löytyi netistä ja sain sen ostettua mökille kuljeteltuna. Ehkä kunnostan sängyn joskus, mutta toistaiseksi se saa olla näin. Nyt sänky on pienimmillään, sillä odottelen, koska saisin sähkömiehen laittamaan pistorasiat paikoilleen. Sähköjohdot naputtelin itse vanhoille paikoilleen.

Peiliä ei sängyn taakse pitänyt tulla. Se on mokien summa. Remppamieheni kiukutteli kun olin valinnut paperitapetit. Olisi säästynyt kiukuttelua minultakin, jos hän olisi kieltäytynyt niiden laittamisesta. Hän kun ei saanut niitä kauniisti paikoilleen. Keskellä seinää oli suuri väli tapettivuodissa ja valkoinen pohjamaaliin paistoi siitä. Minä sitten viimeistelin mokan yrittämällä korjata väliä tasoitteella ja askarteluvärillä.

Syreenitaulu löysi paikan sängyn päädystä.

Verhojen ripustaminen oli varsinainen projekti sekin. Koska ikkunan pielilaudat ovat aika paksut, olin ostanut uudet verhojen pidikkeet. Ajattelin käyttää vanhoja verhotankoja. Ja onnistuihan se, kun löysin ne, joissa painavat virkatut verhot ennenkin olivat olleet. Toisissa messinkisissä verhotangoissa verhojen paino tipautti tangon verhoineen lattialle.

Huoneen nurkkaan päätyi kunnostamani vanha nojatuoli. Muita mattoja kuin kynnysmaton en vielä laita paikoilleen.

Tämän kamarin pönttöuuni on nyt maalattu niin monta kertaa, että se saa riittää. Katsotaan, olenko samaa mieltä kun aurinko taas paistaa ja paljastaa virheeni.