Vannomatta paras

Päätös mökin myynnistä vahvistui, kun kävelin kaupunkipuutarhassani eli Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa aivan kotini lähellä. Siellä kaikki oli niin kuin omassa puutarhassani toivoisin olevan. Kaikki kasvit hyvinvoivia ja hoidettuja. Täydellinen järjestys. Ja tajusin, etten ikinä saa tontistani siihen verrattavaa. En, vaikka kuinka ahertaisin. Hankkimani uuden pihan suhteen tein vakaan päätöksen, että enää en istuttele jatkuvasti uusia kasveja enkä nyhrää leikkelemässä ruohoja "kynsisaksilla".

Mutta, minkäs sitä itselleen voi. Kun huomasin mökin edustalta yhden esikon, päätin hakea sen seuraksi viime keväänä ostamani. Viimeisinä päivinä, kun vanha mökki vielä oli omistuksessani, kävin hakemassa esikon. 

Samalla nappasin mukaan  belliksen. Vielä, kun vauhtiin pääsin, kaivoin kuolanpionin pienemmän haaran maasta ja tietysti mukaan lähti myös sormustinkukkia ja niiden kukkavarsiin, joissa on valtavat määrät siemeniä.

Ja tietysti pari jouluruusun tainta piti ottaa mukaan.

Valkovuokot ovat vielä harkinnassa, siirtäsinkö niitäkin. Niitä vaan on vaikea löytää tähän aikaan. Sinivuokkoja löytyy uudesta metsästäni ja pihapiiristäkin.

Mökin päädyssä on hieno varvikko, puolukkaa, mustikkaa ja kanervaakin on joukossa. Kunttaa on omasta takaa.

Mukaan lähti myös epämääräinen joukko sipuleita. Katsotaan, mitä niistä keväällä maasta nousee.