Kompostoinnissa alkoi uusi aika

Mitä suurempaa alaa tontista pidän siistinä, sitä isompia kasoja puutarhajätettä kertyy. Aluksi vain kasasin rikkaruohot ja epäonnistuneiden kasvatusprojektien tulokset yhteen läjään pihalle. Kasa kasvoi ja kasvoi ja yritin kehitellä sen ympärille aitaa pajuista. Kaunis tämä ensimmäinen komposti ei ollut, mutta kun odotteli jonkun vuoden, sen jäännöksille saattoi perustaa ensimmäisen kukkapenkin. Tai oikeastaan kävi niin, että sain hakea yhdeltä vanhalta pihalta kasveja, mm. iiriksiä, enkä keksinyt niille muuta paikkaa. Sitten keräsin jätteen ulkovaraston taakse huomaamattomampaan paikkaan. Mutta paikka on melkein naapurin rajalla ja kun naapurimökille tuli uudet aktiiviset omistajat, oli pakko siirtää kompostointi muualle. Paikka on saanut olla rauhassa  muutaman vuoden ja kun puutarhajäte on muhinut, sen paikalta löytyy nyt hyvää mustaa multaa. Tein seuraavaksi kasoja verkkokehikkoihin toisen naapurin rajan tuntumaan. Siellä on edelleen kolme eri asteista kompostikasaa odottamassa maatumista. Nyt sillekin mökille tuli uudet omistajat ja parasta oli lopettaa kompostointi sen puoleisen rajan tuntumassa. Päätin hankkia oikean kompostorin.

Päädyin pyöreään maapallokompostoriin. Siinä on toivottavasti helpompi sekoittaa ja kääntää kompostia kuin metallikehikoissa. Pohjalle laitoin kuivikkeeksi haketta, jota olin jyrskyttänyt oksasilppurilla talvella pudonneista kuivista oksista.

Siinä se jököttää mökin takana kaukana naapureista. Sen taustalla, ulkorakennuksen nurkalla on viime vuonna hankkimani puukehikko. Se on paremman näköinen kuin metallikehikko, mutta aivan mahdotonta on sekoittaa sen sisältöä.

Saapa nähdä, miten nopeasti uusi kompostori täyttyy ja miten hyvin se toimii. Haasteellista on etenkin se aika, kun niitän pihan. Samalla kertaa kertyy paljon kompostoitavaa tavaraa. Olen harkinnut osan laittamista heinäseipäälle. Yksi naapuri viisasteli, että minun pitäisi hankkia lammas.