Ampiaiset, pysykää poissa!

Kasvihuoneeni puutarhavajan puoli oli alkuvuosina lähinnä varastona. Sinne ei ollut mukavaa  mennä, koska siellä oli useita ampiaispesiä. Ostin sitten ampiaiskarkottimen, harmaasta kuitukankaasta tehdyn pallon, jonka ripustin puutarhavajan kattoon. Ampiaisia kävi kyllä vajassa, mutta pesiä sinne ei ilmestynyt. Mutta luulen, että ampiaiskarkotin ei niitä pelästyttänyt, vaan se, että maalasin vajan sisäpuolen alaosan  öljymaalilla valkoiseksi. Muutaman vuoden maalaus tehosi, mutta nyt oli ahkera kuningatar jo pesäntekopuuhissa.

Yksi pieni pesä oli ovessa jo valmiina. Huitaisin sen pois. Ympärillä pörräsi toinenkin ampiainen.
Häädin myös rakentajan. Tappaa pölyttäjiä ei voi, koska mustikka ja viinimarjat kukkivat parhaillaan.

Ampiaiskarkottimia neuvotaan tekemään suodatinpussista. Talouspaperia sisään ja teipillä kiinni. Mutta minä otan käyttöön vanhan keinon. Puutarhavajan maalaamattomaan osaan on ilmestynyt homepilkkuja. Edessä on sen maalaus ja eiköhän maalin haju taas pelästytä ampiaiset.

Uusin hankinta, jakkara vai pöytäkö tämä on

Vielä ehdin tehdä hankintoja ennen kesäkauden alkamista. Vaikka moneen kertaan olen päättänyt, että ei mitään enää lisää, vaan paljon pois. Tämän ostin jakkarana, mutta se on niin kookas ja raskaskin, että se on varmaankin toiminut lastenhuoneen pöytänä. Siihen viittaa myös se, että päällisessä hahmottuu valkoisen maalin alta pyörylöitä. Olisikon tämä ollut jonkunlainen kärpässienipöytä?

Tuolin muodossa on jotain jugendin mukaista jykevyyttä, mutta viimeisimmän maalarin taidoissa ei ole kehumista.

Ristikon muotoinen aukko keskellä tuolia oli mielestäni hauska. Ja siitä sen kotiin kannoinkin. Hain tuolin yhdeltä paikallisjunan asemalta, jonne myyjä toi sen polkupyörällä. Tulin tuolini kanssa kotiin puiston halki toivoen, ettei yhtään tuttua sattuisi tulemaan vastaan. Mutta eikös herra seinänaapurista ollut tulossa kotiin samaan aikaan. Hän näytti niin huvittuneelta kommentoidessaan tuoliani, että selittelin kerääväni talveksi kunnostustöitä mille. Ja kunnostettavaa tuolissa on. Mutta kesän yli se saa olla tässä kunnossa.

Pöydän päässä jakkara saa toimia istuimena, mutta tarvittaessa se toimii myös pikkupöytänä kun istun keinutuolissani. Siinä sen päällä voi syödä aamiaista tai vaikkapa pelata pasianssia.

Yksi hellepäivä teki ihmeen

Lämpömittari näytti lukemaa +26 ja kesä kiri kiinni myöhässä olevaa aikatauluaan. Myöhässä ollaan suhteessa eteläisempään Suomeen ja suhteessa normaaliin kevääseen. Kukkia ja vihreää väriä alkoi ilmestyä joka puolelle. Myös muuta vihreää kuin vuohenputkia. Perhosia pyöri pihalla ja näin ensimmäisen leppäkertun.  Nämä tarhakylmänkukat, kangasvuokon sukulaiset, ovat ilonaiheita. Tänä vuonna molemmat yksilöt kukkivat.

 Pettymyksen tuotti kaupasta ostamani esikko, joka ei pysynyt hengissä. Myös bellikset lopahtivat yhtäkkiä. Mutta onneksi oma pieni esikkoni jaksaa kukkia ja levitä.

Narsissit aloittivat kukintansa.

Vuorenkilvet tuovat uutta väriä pihaan.

Valkovuokkojen kukinta on parhaimmillaan. Niitä on ilmestynyt sinne tänne.

Koivut ovat vaalean vihreitä. Lehdet eivät enää ole hiirenkorvalla.

Nyt voi jo uskoa kesään ja aurinkoon.

Sinisten kukkien kausi jatkuu

Äitienpäiväksi laitoin sinisen orvokin eteisen ovenpieleen. Pelargonioita ei vielä voi ajatellakaan ulos. Sininen väri vallitsee tontilla muutenkin.

Pienet sipulikukat jatkavat leviämistä. Skilloja ja kevättähtiä nousee nurmikosta ja sammaleesta. Nämä kevättähdet kukkivat kievien välisessä kolossa.

Sinililjat ovat päättäneet estään mökkiin tulemisen vai toivottavatko ne tervetulleiksi?

Leviävät ne toivottuihinkin paikkoihin kuten mökin eteläpäätyyn.

Portaita vastapäätä, ison alppiruusun vierellä on yksi tämän vuoden hienoimmista sinivuokkokukinnoista.

Ja seuraavat siniset kukat, helmililjat tai helmihyasintit (Muscari armeriacum),  kurkistavat jo esiin.

                                 

Saunan lämmitystä

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna lämmitin saunan. Saunani on pienen pieni ja sen takkahuone vieläkin pienempi. Löylyhuoneen sisus on uudistettu. Takkahuoneessa muita uudistuksia ei ole tehty paitsi että rappasin takan uudelleen. Se tapahtui yhtenä elokuisena lomaviikkona kun aina vain satoi ja kun hermostuin siihen, kun mitään ei voinut tehdä. Siispä rautakauppaan hakemaan rappauslaastia. Sen verran tuskallista työ oli, kun vetelä laasti valui pitkin käsiä ja lattioita, että löylyhuoneen puolen muuri jäi vielä käsittelemättä.

 Saunan takassa poltin taas kuistille kertyneitä risuja ja roskapuita. Saunassa vedon kanssa ei ollut ongelmia kuten tuvassa, joka täyttyi savusta ja palovaroitin piipitti kun aloitin leivinuunin lämmityksen.

 Hämähäkit ovat maalla hyötyeläimiä. Syövät kärpäsiä ja muita ötököitä.

Sauna on paljon nuorempi kuin mökki ja niin sen sisustuskin saa olla. Onhan saunallakin ikää ja tumma  väritys tekee takkahuoneesta vielä vanhemman näköisen.

Mökissä ennen minua majaillut asukas oli ihastunut puun käyttöön. Näitä oksista tehtyjä oven kahvoja löytyy useita.

Toukokuun kukkijat

Kylmä kausi jatkuu. Yhtenä yönä lämpömittarin elohopeapylväs on tainnut pysyä plussan puolella. Mutta päivät pitenevät ja aurinko paistaa ja kevät etenee sittenkin. Muurahaisetkin ovat heränneet. Pari sitruunaperhosta lenteli ilmassa täydentämässä keltaista kokonaisuutta. Kimalainen kaivoi maata. Ilmeisesti kyseessä oli pesäpaikkaa etsivä kuningatar. Käki kukkui peräti 20 kertaa. Se riittää minulle ensi vuoteen. Suomalaisille kukunnat merkitsevä tulevia onnellisia vuosia, sveitsiläiselle vuoden aikana tulevaa rahaa. Käki oli joku varhainen kukkuja, outolintu, sillä enempää kukuntaa en kuullut.

Leskenlehdet loistavat ojan penkalla kuin pienet auringot.

 Näsiät aloittivat kukinnan.

Valkovuokot alkavat avata kukkiaan. Jännittävää nähdä, minne valkovuokkoviljelmäni ovat levittäytyneet. Ennen kuin kukat ovat avautuneet, ei pihamaalla uskalla liikkua polkujen ulkopuolella, sillä mistä vain voi ilmestyä valkovuokko.

  Yhtä hyvin eivät talvehtineet jouluruusut. Tai kyllä ne talvesta selvisivät, mutta kevään kovat pakkaset tuhosivat nuppuja ja kukkia. Joitakin kukintoja sentään jäi jäljelle.

Majava, maisema-arkkitehtini

Kun lumet ja jäät alkoivat sulaa, paljastui, että majava oli käyttänyt laiturini alustaa ruokailupaikkanaan. Tähteitä, paljaaksi kaluttuja oksia löytyi paljon. Ongin niitä pois laiturin alta.

Kun virta avautui, ajelehti sen mukana kaikenlaista roskaa, joka ankkuroitui laituriini. Nostin vedestä   majavan kaluamia pölkkyjä laiturille. Pitää keksiä niille jotain käyttöä.

Majava oli jo aiemmin nostanut mutaa keoiksi vastarannalla. Samoin puoleisellani rannalla. Mutta nyt se innostui muokkaamaan rantaviivaani laiturin molemmilla puolilla. Siirsin mutakasoja pois. Ja seuraavalla kerralla paikalla oli uusi kasa. Ryhdyin tutkimaan majavan sielunelämää ja kasat eivät onneksi merkitse sitä, että se alkasi tehdä pesää, vaan ne ovat majavan tapa merkitä reviirinsä.  Ja vielä hurjempaa tietoa löytyi Wikipediasta. Majava merkitsee mudasta ja kasveista tekemänsä keot haju- ja anaalirauhasten eritteillä, hausteilla. Erite on voimakkaan hajuista, sitä on käytetty lääkkeenä, hajuvesissä ja jopa elintarvikkeiden lisäaineena. Huh.

Rentukat ja muut kukat on tältä keväältä tuhottu rannastani. Mietin, pitäisikö ryhtyä vastahyökkäykseen ja ryhtyä levittämään hajuvettä rannalle. Mutta parasta on antaa kasojen olla. Kun tulva laskee ja ranta kuivuu ja kasvit valloittavat sen, jäävät kasat piiloon.

Kasvihuoneen kevätkunnostus

Kasvihuoneen laseja pestessä mieleen tulee ajatus, että kasvihuone voisi olla vieläkin pienempi. Muuten kyllä ajattelen, että pikkuinen kasvihuoneeni voisi olla huomattavasti suurempikin. Seinien ja lasien pesun jälkeen tein kasvihuoneen takaseinälle sinivalkoisen installaation. Näin Suomi 100-hengessä. Henki kyllä muuttuu, kun pääosin punaiset pelargoniani siirtyvät kasvihuoneeseen.

Viime kesäni ripustin koristelautasia eteisen seinille. Kun niitä siinä katselin, alkoi tuntua, että niitä on seinillä liikaa. Lautaset siirtyivät nyt vuorostaan kasvihuoneen seinälle. Poistin kattokruunusta riippuneet lasiset koristeet. Niihin osui pääni useasti ja osa putosi ja särkyi.

Iso ruukku saa nyt pysyä kasvihuoneessa. Sen siirtäminen on raskasta ja mullan vaihdon jälkeen siihen voi istuttaa jotain uutta. Lattialle pitää vielä raivata tilaa, sillä ostin kasvatussäkin ja se on suurempi kuin kuvittelin. 

Sen verran oli poissaolon aikana tullut lunta, että sitä oli valunut katolta niin paljon, että vieläkin lunta oli jäljellä, vaikka muualta se oli sulanut. Pudonnut lumi on samalla huuhtonut katon.