Lapsuuden joulujen tunnelmaa

JOman kaupunginosani facebook-kirpputoriryhmään tuli myyntiin enkelikello. Siis kynttiläviritys, jossa kyntilöiden lämpö saa enkelit kiertämään ja kilisyttämään kelloja. Sellainen meillä kotonakin oli, muistan, kun se aina koottiin jouluaattona. Eli se piti saada. Muitakin tuli jonoon, mutta minäpä sen sain. Kellopeli oli avaamattomassa paketissa, mutta en sitä edes kokonaan avannut, sillä rakennelma paljastui kovin huteroksi.

Harmitti. Mutta kun olin syttynyt enkelikellolle, piti parampi versio saada. Netistä sellainen löytyi. Sitä vieläpä markkinointiin aitona ruotsalaisena versiona. Turkissa se oli tehty, eikä sekään vielä ollut sitä, mitä etsin. 

Kun kokosin tätä aitoa ruotsalaista, kävi ilmi, että enkeleissä olevat reijät, joihin piti kiinnittää puikot, jotka helinän saavat aikaan, olivat liian pienet.  Koukkuja ei niihin saanut pujotettua. Mutta toisesta versiosta löytyi sopivat kilkuttimet ja niin sain enkelikelloni koottua. Ehkä joskus, kirpputoreja kolutessa, löydän sen oikean enkelikellon.

Hyasintteja istutin Arabian Kauris-astiaston kastikekulhoon. Astiaston vanhempani saivat häälahjaksi ja kastikeastiasta tarjoiltiin ainakin lipeakalan kastiketta jouluna.

Kynttilöistö ja hyasintin tuoksusta alkaa joulun tunnelma syntyä.