Vanha, varma kanttarellipaikkani

Oli niitä siellä tänäänkin, niin kuin aina kun kanttarelleja yleensä on. Paikka on aivan lähellä mökkiäni. Kysessä on vanha tienpohja metsän keskellä. Joku muukin on tainnut löytää paikkani, koska kanttarellit olivat aika pieniä vaikka edellisellä kerralla jätin silloiset pienet alut kasvamaan.

Jotta tieto paikasta ei enempää leviäisi, kuljen sienipaikalle melkein hiipien. Tien toisella puolella vakituisesti asuvilla ihmisillä on ajokoira, joka tunnollisesti hoitaa tehtäväänsä. Minut se laskee vuosien tuttavuuden jälkeekin roistoksi. Kun kesäkuussa kävin katsomassa valkolehdokkeja tien varressa, aloitti se melkoisen rähinän ja haukkumista jatkui vielä ainakin puoli tuntia, vaikka olin palannut mökilleni kiertotietä metsän halki.

Lautanen on Arabian Kauris-sarjaa, jonka siirtokuvan on suunnitellut Turun Kivipainon taiteilija Rainer Baer. Tätä koristetta, jonka numero on 3614 on käytetty vuosina 1939-45. Astian, jonka malli on AS, on suunnitellut Reinhard Richter. Vanhempani saivat Kauris-astiaston hääahjaksi.

Kanttarelli ei keltavahvero (Cantharellus cibarius).

Illalla kun paistoin kanttarellit, tuli niistä vain pieni keko pannun reunaan.