Emännänkaappi sai maalia pintaansa, mutta valmis se ei ole

Ensimmäinen, vaalean keltainen väri oli virheinvestointi. Maalasin laatikot loisteputkin valaistussa tilassa ja ne näyttivät ihan hyviltä. Kun vein ne mökin sinisävyiseen ympäristöön, väri näytti melkein vaaleanoranssilta. Uudelleen maalikauppaan, hiomista ja kittaamista ja maalaamista. Tämän värin nimi on kalkki. Muualla se näyttää harmahtavalta, mökissäni lämpimältä vaalealta.

Kokonaan vaalea kaappi näytti tylsältä. Muistin, että minulla oli vanhaa ruskeaa maalia, jolla olin maalannut leivinuunin alaosan tummanvihreän maalin peittoon. Nuppien on tarkoitus näyttää sltä, 

kuin ne olisivat maalaamatonta puuta.

En ole tyytyväinen maalaustulokseen. Se olisi ollut parempi, jos olisin irrottanut kaapin ovat ja saanut nupit irti. Mutta pitäähän käsityön jälki näkyä ja se, että kyseessä on puu eikä laminaatti.

Mutta ovien kukkakoristemaalaukset vielä puutuvat. Tein jo yhdet versiot yläkaappeihin. Onneksi tein ne temperaväreillä. Olin ottanut liian kirkkaita värejä mukaan eikä tulos muutenkaan ollut hyvä. Onneksi ne - kolmen tunnin työn tulos - oli helppo poistaa. Nyt pitää löytää uudet värit ja ehkä uusi mallikin. 

Olisihan vieressä esimerkkinä äidin kapioarkku, mutta sen tasoiseen taiteeseen en pysty. Tuvan verhoissa on jugentyylisiä yksinkertaisia ruusuja ja ne voisivat olla lähtökohta kaappien kuvioille.