Kevättä kohti

Kevään värikkäät merkit, esikot ilmestyivät kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta ja tartuin taas haasteeseen. Tavoitteena on pitää nämä hengissä siihen saakka, että voisin istuttaa ne mökin pihaan. Ennen en ole onnistunut, mutta katsotaan taas, miten käy. Tuovat ne väriä ja viestiä keväästä aina vaan jatkuvaan talveen, vaikka eivät kesään säilyisivätkään.

Esikot ovat herkkiä. Jo kuljetuksessa ne saivat kolhuja. Mutta kaikkein vaikeinta on niiden kasteleminen sopivasti, kuivuutta ne eivät kestä.

                            

Sijoitin esikot Arabian vanhaan soppakulhoon. Kolme esikkoa mahtui siihen juuri sopivasti.

                            

Päivien piteneminen ja valon lisääntyminen näkyy myös hevoskastanjaviljelmässäni. Muutamassa päivässä idulla olleet kaksi kastanjaa kasvattivat pitkät versot. Ja muutamassa viikossa niistä on kasvanut melkoisia puun taimia. 

Koska tähän aikaan vuodesta kasvuun lähteneistä auringonkukan siemenistä on yleensä kehittynyt pitkiä vaaleita versoja, jotka eivät ole jaksaneet vahvistua, sijoitin loput kastanjat jääkaapin vihanneslokeroon odottamaan sopivampaa aikaa.

                                          

Jouluruusu näytti jo menetetyltä, koko kasvi näytti kuivuneen, mutta nyt siitä nousee uusia lehtiä. Se saa jatkaa kasvuaan toisen mökin ikkunalla, vaikka ruma onkin.