torstai 13. lokakuuta 2016

Kamala luonto

Rannan asukas on touhunnut koko kesän. Arvasin sen jälkien perusteella majavaksi jo talvella. Sitten näinkin sen kesäkuussa, kun olin menossa lämmittämään saunaa. Komea eläin söi kasveja vastarannalla musta, märkä turkki kiiltäen. Sitten se rauhallisesti laskeutui veteen ja lähti hitaasti uimaan poispäin. Syksyn tultua se on ryhtynyt puunkaatoon. 

 

Tämä paju on kaadettu tonttini rajalta, naapurin puolelta vielä sentään.


Viikkoa myöhemmin jäljellä oli vain kanto, pajun runko oli hävinnyt.

Viikkoa aikaisemmin toisessa suunnassa oli kaadettu kaksi isoa puuta virran poikki. Seuraavaksi luulin, että padon alkua vahvistettaisiin kaadetulla pajulla. Mutta näyttää, että kaadetusta puista vain syödäänkin kuoret pois.


Kesällä rannan asukas kaiveli mutaa laiturini molemmin puolin. Ajattelin, että jos pesää siihen aiot, käy sinulle samoin kuin minulle: joka kerta kun tontilla yritän kaivaa, tulee kiviä vastaan. Se myös keräsi nuoria pajuja ja ruokoja laiturini alle. Ilmeisesti ruokavarastoksi. Poimin niitä pois ja sitten niitä ei enää tullutkaan. Kulkureitti näytti menevän saniaisten alta rantaa pitkin. Yritin totutella ajatukseen, että onhan muilla vaikkapa koiria, minulla on majava.

Talvella reitti kulki välillä laiturini yli. Suttuinen lapanen näyttää jäljen kokoluokan. Sitten jäljet jatkuivat rantaa pitkin.




Selvittelin, mitä voisi tehdä. Majavan padon purkamiseksi pitäisi ottaa yhteyttä metsästysseuraan tai metsänomistajaan. Kyselyni johtivat paikallisesta metsästäjäyhdistyksestä riistanhoitoalueen edustajaan. Mutta mökkini taitaa sijaita alueella, jolla kukaan ei metsästä pienriistaa. No, jos pato tulee siihen kohtaan, jossa sen teko on aloitettu, tulee tulva-alue ylävirran puolelle eikä saunani ole hukkumisvaarassa.

Mutta kaatohommien ulottuminen tonttini rajalle riitti. Kaivoin varastosta yli jäänyttä aitaverkkoa ja aloin hohtimilla katkoa siitä pätkiä puiden suojaksi.


Älytöntä tämä on, mutta haluan säilyttää rannan kauniit koivut. Ei minulla ole muita puita kuin ne muutamat tontilla kasvavat. Ja nyt on tutustuttava majavan sielunelämän kaikista mahdollisista lähteistä, että pysyisin mukana sen touhuissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti